Yllättävä näkökulma... Vosikohan jutussa olla perää?
Sain muutamia viikkoja sitten puhelun, jossa minulta kysyttiin mielipidettä siihin ”Missä vika, kun keski-ikäiset ja nuoret eivät liiku?” Hetki oli luurin päässä hiljaista, kun annoin kysyjälle vastauksen. Saimme aikaiseksi hyvän keskustelun vastaukseni jälkeen. Vastaukseni ei ollut korea eikä mairitteleva, mutta kuulian mukaan ajatuksia herättävä.
Olisi helppo alkaa syyttämään nuoria ja keski-ikäisiä saamattomiksi… Ja nostaa kädet pystyyn ja todeta ”se nyt on henkilökohtainen…voi voi…” Mutta asia on minusta huomattavasti monimutkaisempi, kun kokonaisuutta katsotaan. Vastuuta liikkumattomuudesta joutuvat minusta kantamaan me liikunta-alan ihmiste, liikuntaseurat, liikunnanalan yrittäjät, media ja ihmiset itse.
Yhteisvastuu...
Valitettava tosia asia on, että yhteiskunta tulee maksamaan järjettömän suuren summan liikkumattomuudesta ja sen aiheuttamista lieve ilmiöistä. Voin jopa kuvitella, että se vetää pitkässä aikajänteessä terveydenhuoltojärjestelmän äärirajoille. Siksi aiheeseen olisi hyvä herätä… Sekä ihmisten itse, liikunta-alan yrittäjien, seurojen ja median. Koska minä uskon, että me yhdessä voisimme tehdä PALJON asioiden eteen, jos ymmärtäisimme liikuntaa sekä liikkuvia ja liikkumattomia ihmisiä paremmin. Kaikkia emme saa liikkumaan ikinä ja se on vaan niin… Mutta yhdessä voisimme tehdä liikunnasta houkuttelevampaa, palkitsevampaa ja miellyttävämpää. Fakta on se, että liikunta on viety kauas tavallisen Perus Pertsan ja Pirkon ulottumattomiin jo vuosien ajan, on kyseessä nuoret tai keski-ikäiset.
Meidän liikunta-alan ihmisten tulisi kääntyä asiakkaisiin päin ja katso heitä.
Me olemme jo vuosia menneet vauhdilla eteenpäin ja keksineet tiukempia, kovempia ja erikoisempia lajeja, huomaamatta sitä, että Perus Pirkot ja Pertsat ovat lakanneet kulkemasta meidän matkassa. Jatkammeko juoksemista vain niiden ihmisten kanssa, jotka jakavat saman arvomaailmamme kanssamme. Vai pitäisikö meidän oppia kuuntelemaan ja ymmärtämään tavallisen ihmisen liikunnallisia arvoja ja resursseja ja tehdä liikunnasta lähestyttävämpää ja samaistuttavampaa.
Pitäisikö meidän havahtua huomaamaan omat virheemme ja katsoa peiliin? Ja myöntää se tosia asia, että nyt on sössitty oikein isän kädestä. Tosia asia on se, että suurin asiakasryhmä on tavallisissa asiakkaissa.
Peiliin katsomisen paikka...
Jotta liikunta olisi houkuttelevaa perusliikkuville ja keski-ikäisille pitäisi heidän pystyä samaistumaan liikunnalliseen tarjontaan. Liikunnan-alalla tulisi oppia ymmärtämään asiakkaiden liikunnallisia resursseja, motorisia taitoja sekä liikunnallisia motiiveja paremmin, jotta liikunnasta saadaan houkuttelevaa erikohderyhmille.
Meidän aktiivisten liikunta-alan ihmisten on ymmärrettävä se, etteivät perusliikkuvat asiakkaat allekirjoita liikunnallisesti samoja arvoja kuin me. Meidän on siis opittava palvelemaan perusasiakkaita ja keski-ikäisiä laadukkaasti, heidän liikunnallisia arvojaan ja resurssejaan kunnioittaen. Meidän liikunta-alan ihmisten tulisi palata perusasioiden pariin, jotta liikunnasta tulisi houkuttelevampaa, mielekkäämpää ja motivoivampaa tavalliselle Perus Pirkolle ja Pertsalle.
Liikunnasta on hävinnyt liikunnan ilo ja hauskuus. Liikunnasta on tehty suorituskeskeistä puurtamista ja tavoite hakuista harjoittelua… En sano, että se olisi huono asia. Ei se ole huono asia, mutta se palvelee hyvin aktiiveja ja nuoria-aikuisia… perusliikkuvalle ja keski-ikäiselle teholiikunta ei todellakaan ole se juttu. Teholiikunta koetaan hyvin epämiellyttävänä ja pois luontaan työntävälle. Ja se on täysin ymmärrettävää, kun ymmärtää perusliikkuvan asiakkaan liikunnalliset tarpeet ja resurssit.
Höntsä joukkueita???
Nyt olen puhunut perusliikkujien ja keski-ikäisten asiakkaiden näkökulmasta aiheesta, mutta aika lailla sama lain alaisuus pätee seuroissa. Nuorilla ei juurikaan ole seuroissa mahdollisuutta vain höntsäilla ja liikkua omaksi ilokseen. Monet seurat keskittyvät taitojen kartuttamiseen ja menestykseen tavoitteluun… hyvä niin. Mutta vuoroja tulisi olla lapsille ja nuorille, jotka haluaisivat vain harrastaa hyvässä seurassa nauttien liikunnasta ilman kilpailu tai menestys asetelmaa.
Uskallan väittää, että tavallisia perusliikkujia ja keski-ikäisiä asiakkaita sekä nuoria liikkujia olisi tarjolla jonkin verran, jos palveluiden arvomaailmaa muutettaisiin asiakaslähtöisimmiksi. Olisikohan minun hapatuksessani edes hitusen järkeä tai pieni murunen ajatusta?
Naula päässä, otsasuoni tytkyttäen...
Mennäänpä sitten median luomaan mielikuvaan liikunnasta? Onko media antanut tavalliselle perus peijoonille ja keski-ikäiselle asiakkaalle mielikuvan siitä, että liikunta voisi olla palkitsevaa ja mielekästä tekemistä oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen??
Kuinka moni peruspeijooni tai keksi-ikäinen voi ohjelmia katsoessaan ja lehtiä lukiessaan todeta ”Tuon on sitä mitä minäkin tahdon!” ”Tuohon minustakin on!”
Hetken epäilen… näin keski-ikäisenä ja 30- vuotta liikunta-alalla toimineena, en minäkään enää lähtisi juoksemaan ylämäkeä naulapäässä otsa suoni tykyttäen, ottaen irti koneestani se mikä ikinä irti lähtee. En ikinä. Katsoisin valmentajaani ja sanoisin: ”Juokse ihan ite!” ja kääntyisin kannoillani ympäri.
Harva tavallinen perusliikkuva tai keski-ikinen asiakas pystyy samaistumaan moiseen kurmuutukseen niin, että kokisi moisen kurmuutuksen fyysisesti ja mentaalisesti houkuttelevaksi ja palkitsevaksi ja olisi valmis pistämään itsensä likoon moiseen touhuun. Niitäkin on, mutta harvemmassa kuin niitä, jotka halausivat liikkua reippaasti ja mielekkäillä tehoilla, mutta uskallus ja rohkeus ei meinaa siihenkään riitä, kun liikunnallinen mielikuva ja liikunnallinen tarjonta on sitä mitä on.
Ymmärrän asiakkaiden turhaumaa ja riittämättömyyttä tässä suhteessa oikein hyvin. Ei minuakaan houkuta ajatus lähteä liikkumaan salille, missä kanssa jumppaajat ovat pääsääntöisesti kovakuntoisia nuoriaikuisia ja tunnilla mennään tehot tapissa. Keksi-ikäisille tarkoitettuja reippaita ja mielekkäitä perustunteja on äärimmäisen hankala löytää.
Mitä me annamme lapsillemme "perintönä"???.
Yksiselitteistä syytä liikkumattomuuteen ei siis ole, vaan se on monien asioiden summa. Lisäksi yksilön ja arvojen vastuuta on turha myöskään laiminlyödä. Kysymys kuuluu mistä nuoret oppivat käyttäytymismallit, tavat, omanarvontunnon ja elämän arvot? Kotontaan… Jos vanhemmilla on negatiivinen asenne ja suhtautuminen liikuntaan, se periytyy varmasti. Jokainen aikuinen tietää, kuinka helppoa on ohjata ja opastaa omaa lastaan haluamaansa suutaan, omilla puheillaan, teoillaan ja käyttäytymisellään.
Meidän vanhemmat tehtävänä on antaa lapsillemme eväät omaan elämään. Sillä kuinka opastamme ohjaamme lapsiamme on suuri merkitys. Lapset imevät meistä aikuisista arvoja, käyttäytymismalleja, suhtautumista, asenteita… tekemisellämme on oikeasti väliä. Mutta pitkässä juoksussa lapsemme tekevät kuitenkin omat ratkaisunsa niillä eväillä, joita me olemme heidän reppuunsa ammentaneet…
Millaisena haluan nähdä ITSENI? Sellainen minusta tulee...
Seuraava kysymys kuuluu, mikä voisi olla perimmäinen syy sille miksi toiset liikkuvat ja toiset eivät… Kysymys on ajatuksista ja mielikuvasta siitä mitä ”minä haluan olla, miltä minä haluan näyttää.” Kuulostaa typerälle, mutta väitän asian olevan näin…
Havahduin miettimään tätä asiaa, kun asiakkaani kysyi minulta ”Miksi sä jaksat liikkua.” Myönnän, että hämmästyin kysymystä, enkä osannut hänelle heti vastata. Pengoin asiaa pitkää mielessäni ja vastaus löytyi teinivuosiltani…
Olin tuiki tavallinen teinityttö… mutta sain osakseni solvausta ”ämpäri ruma”, ”susi ruma” ja ”sä oot, niiiiin oksettava, ettei kukaan sinua ikinä huoli”… Muistan tuolloin päässäni sanoneeni itselleni sisuuntuneen ja haukut päälleni ottaneena… ”Jonain päivänä RUMASTA ANKANPOIKASESTA tulee JOUTSEN!” Minulle joutsen tarkoitti hyväkuntoista ja hyvä ryhtistä olemusta… Tiesin tuolloin, että sen eteen pitää tehdä töitä… tavoitteeni asetin vuosien päähän…
Nyt 45- vuotiaana, tuo tavoite ja ajatus edelleenkin kantaa minua. Tavoite on pehmeämpi ja faktat hyväksyvä… ikä tekee tehtävänsä, mutta niissä raameissa, jotka minulle annetaan, aion pitää itsestäni huolta. Viisaat ihmiset sanovat ”olemme sitä, mitä ajattelemme.” Jos emme ajattele mitään tai emme tavoittele mitään, elämä vie meitä, minne haluaa. Jos ajattelemme ja teemme asioita elämä voi mennä sinne suuntaan, minne haluamme sen menevä, usein kyllä kierto tietä, mutta suunta on ainakin oikea. Ilmaiseki elämä ei anna mitään.
Virheistä viisastuneena...
Ennen, kun teen yhteenvedon asiasta, käyn vielä läpi yhden oleellisen tekijän, mikä vaikuttaa tähän kokonaisuuteen. Kysymys kuuluu, millaiset ihmiset toimivat pääsääntöisesti liikunta palveluiden toteuttajina? Toden totta… Aktiivisimmat ja innokkaimmat. Miksi asiat ovat siis menneet näin?
Nyt voin, rehellisesti ja vilpittömästi nostaa käden ylös VIRHEEN merkiksi. Olen siis toiminut alalla lähes 30- vuoden ajan ja matka on opettanut minut näkemään asioita toisin ja ikä on myös tuonut ymmärrystä fysiikan faktoihin ja elämän realiteetteihin. Myönnän, että nuorena liikunnanohjaajan LUULIN, että keski-ikäiset aikuiset jaksaisivat liikkua samalla tavalla, kun minä nuori vetreä aikuisenalku. KUINKA VÄÄRÄSSÄ OLINKAAN!!! Pääsääntöisesti keski-ikäinen asiakas ei todellakaan paini liikunnallisesti samassa sarjassa nuorten aikuisten kanssa (poikkeuksia toki on).
Tämä on liikunta-alalla ongelma. Nuorilta ohjaajilta ei voi odottaa, että he ymmärtäisivät keksi-ikäisten fyysisiä, motorisia ja mentaalisia resursseja, ellei kukaan niistä heille puhu… tai opasta heitä ymmärtämään, kuinka keski-ikäiselle rakennetaan tunteja. Suurin osa keski-ikäisitä ei lähde tangolle taiteilemaan, eikä pistä pomppukenkiä jalkaan ja loiki ylös alas henki hieverissä nauttien siitä… Perusliikkujille laadukkaita ja hyvin suunniteltuja PERUSJUTTUJA.
Yhteen vetona siis...
… Liikunnasta tulisi tehdä mielikuvallisetsi eri asiakasryhmiä houkuttelevaa. Aktiiveille aktiivisia juttuja ja perus peijooneille perusjuttuja. Yrittäjien tulisi oppia segmentoimaan ja raamittamaan tuntitarjontaansa niin, että tuotteiden sisällöt ja rakenteet palvelisivat erikohderyhmiin kuuluvien asiakkaiden liikunnallisia tarpeita ja resursseja laadukkaasti ja tasalaatuisesti.
Kun saamme keski-ikäsiset liikkumaan, moni asia muuttuisi. Työkyky paranisi, omat henkiset voimavarat kasvaisivat ja stressin oireet lievittyisivät huomattavasti. Hyvinvoivan aikuisen rinnalla kasvaa hyvinvoivia lapsia ja nuoria ja nuoria aikuisia. Kun me aikuiset opimme liikkumaan ja näytämme mallia siitä, että liikunta on osa elämää, niin nuori imee huomaamattaan samaa arvomaailmaa, mitä me kannamme. Parhaimpia eväitä, mitä voit lapsellesi antaa elämän reppuun mukaan, on terve itsetunnon ja mallin omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Usko huviksesi. Elämä tulee olemaan kovaa ja paras keino purkaa stressiä, ahdistusta ja vaikeita asioita on liikunta.
Lupaan tehdä työtä sen eteen, että perusliikkujia ja keski-ikäsiä palvellan jatkossa paremmin...
Siinäpä pohdittavaa… voisiko jorinassani olla pienen pieni totuuden siemen.
Omalta osaltani pyrin palvelemaan tavallisia perusliikkuvia ja keski-ikäisiä asiakkaita reippailla, mielekkäillä ja monipuolisilla tunneilla laadukkaasti, huumoria ja liikunnan iloa unohtamatta.
Mikäli haluat tutustua tekemiseeni paremmin löydät lisätietoa LAPPEENRANNAN osalta TÄMÄN LINKIN ALTA.
Mikäli haluat tutustua SPORT 2us:in tunteihin, pääset niihin TÄSTÄ LINKISTÄ
Mikäli olet liikunta-alan ihminen ja haluat tutustua tuotteisiini, pääset tutustumaan niihin TÄMÄN LINKIN KAUTTA